Topin lopetus

No, lupasin tämän teksin kirjoittaa. Tämän kirjoittaminen tulee olemaan mulle todella raskasta, mutta teillä on oikeus tietää mitä on tapahtunut ja miksi näin iso päätös tehtiin. Tulen kirjoittamaan tämän todella suoraan ja kaunistelematta, joten anteeksi jo siitä.

Perjantaina 8.3 Olimme menossa ratsastamaan tallikaverin kanssa pellolle. Topi vaikutti ihan normaalille, joten en tässä vaiheessa ajatellut, että mitään tulisi tapahtumaan. Pellolle pitää mennä autotien kautta. Yleensä Topi ei ole niin säpsy autojen takia, mutta tällä kertaa se oli todella säpsy. Siinä rytäkässä Topi nousikin muutaman kerran pystyyn. Kun pellolle pääsimme kävelimme alkukäyntejä. Topi jostain syystä meni jo alkukäynneissä peräänannossa, mitä ihmettelin ääneenkin. No annoin sen kävellä pitkänä.

 Ei mennyt kauaa, kun Topin peräpää petti ja se kaatui maahan. Heti aloin panikoimaan ja kävelemään maastakäsin. Topi yritti kokoajan mennä piehtaroimaan. Soitin tallinomistajalle että tulee heti pihalle auttamaan. Soitin tässä vaiheessa Salon kaikki eläinlääkärit läpi, mutta joko ell oli lomalla, tai ei vastannut. 

Sain päivystävän eläinlääkärin kiinni ja hän lähti tulemaan meille päin. 

Suoraan sanottuna ell oli täysi kusipää snobi. Ensimmäinen mitä hän meille sanoi oli, että en ei voi tehdä mitään hevosen hyväksi, jos hän ei pääse kuivaan ja valoisaan paikkaan ja että hänen pitää saada salkkunsa niin että se ei likaannu. Ihan oikeasti! Hän tulee hoitamaan hevostani ja heti alkaa kamala kuittailu. Jos hän on hevosihminen hänen luulisi olevan tottunut edes hieman likaan. Edellisen eläinlääkärin kanssa istuin 3h lumisateessa, eikä hän valittanut mistään!

Topi selkeästi pelkäsi eläinlääkäriä kuollakseen ja eläinlääkäri Topia. Tämä yritti väkisin ottaa Topin pään haltuun, vaikka sanoin että se ei tule onnistumaan ilman rauhoitusta tai minua. Tällä kertaa ell uskoi ja laittoi rauhoituksen. 

Hän tutki Topia todella nopeasti, ilman että kertoi minulle mitään, tai että jotain olisi selvinnyt. Kerroin Topin sairastaustaustasta kaiken mitä tiesin, mutta kiinnostusta ei näyttänyt olevan. Jos Topi olisi ollut 15t hevonen, niin varmasti olisi kiinnostanut. Muttakun Topi oli ''vain'' Lämminverinen.

Topi laittoi kokoajan päätään minun syliin..

Mitään hoito-ohjetta emme oikein saaneet. Vaan että velliruokaa, tukollinen heinää ja melassivettä.

Kuten sanoin. Mitään ei selvinnyt. Kun ell teki lähtöään hän pyysi minut autolleen ja katsoi HIPPOKSESTA tietoni. Ei ilmeisesti uskonut että olen Topin omistaja. 

Puhuimme tallilaisen kanssa tapahtuneesta ja ihmettelimme ääneen, että mitä ihmettä täällä tapahtuu.

Seuraava päivä koitti ja Topin kipulääkitys loppui. Ja sama rata alkoi uudestaan. Aloimme tutkia Topia päästä häntään ja löysimme vaikka ja mitä. Kaikkea mitä ell ei ollut löytänyt tai edes viitsinyt tutkia. 

Kuten että, Virtsaputkesta tuli verta, virtsaaminen ei onnistunut, löysimme kaksi pattia, kaulasta ja nivusista.

Soitin uudestaan eläinlääkärille ja hän sanoi suoraan että minun pitäisi alkaa miettiä eutanasiaa. Ell tuli jälleen käymään ja kuittailu jatkui taas. Alkoi valittamaan, siitä että vesi oli likaista (melassivettä), heinää ei ollut (Topi oli juuri otettu karsinaan. Pihatossa oli heinää.) ja tosiaan hän oli eilen sanonut, että tukollinen heinää.. ristiriitaista. 

Tällä kertaa ell ei tehnyt yhtään mitään. Topi sai vain kipulääkkeen ja ell lähti. Tässä kohtaa meillä paloi hermo. Menimme illalla käymään kengittäjällämme puhumassa asiasta. Hän soitti tutulle eläinlääkäri kaverilleen joka myös ihmetteli tätä käytöstä.

Päädyimme laittamaan reklamaation eläinlääkärin käytöksestä.

Seuraavan viikon Topi kipuili ja oli apaattinen. Yritin saada jotain muuta eläinlääkäriä kiinni tuloksetta. Päätimme että kyseistä ell emme ota enää ikinä hoitamaan hevosiamme. 

Puhuin myös Topin edellisen omistajan kanssa tilanteesta ja sain vain käskyjä ja tietää että Topilla pitäisi olla kokoajan lääkitys! Minä en tästä ollut kuullukkaan. Tiedän että hän tulee lukemaan tämän tekstin, mutta kiitos siitä että sain tässä vaiheessa vasta tietää lääkityksestä..

Perjantai 15.3 tuli. Tiesin että nyt on viimeiset hetket edessä. Olin koko aamun Topin kanssa. Harjailin ja syötin sille nameja. Ensimmäiset itkut tuli kun halasin Topia pitkään ja se laittoi päänsä selkääni vasten. Ilmeisesti Topikin tiesi että kohta helpottaa.

Tallikaverini tulivat paikalle porkkanapussin kanssa, ja sanoivat että anna Topille. Olen ikuisesti kiitollinen että kaikki olivat tukenani.

Meidän vanha, aivan ihana ell saapui paikalle. Naapuri oli jo kaivanut Topille viimeisen lepopaikan. 

Kun talutin Topin pellon viereen, itkin todella hysteerisesti. Topille annettiin rauhoittava ja halasin sitä vielä viimeisen kerran ja kuiskasin sille ''Kohta helpottaa, Hyvästi rakas ystävä'' 

Olin luvannut että olen kokoajan paikalla, mutta en halua nähdä ampumista. Luovutin riimunarun naapurille ja menin syrjempään tallikavereiden luo. Itkin edelleen todella hysteerisesti. Tallikaverit olivat kokoajan vieressäni lohduttamassa.

Kun laukaus kuului, putosin polvilleni huutamaan. Tiesin että Topia ei enään satu mikään ja se laukkaa tuolla jossain.

Kaikki meni kuulemma todella hyvin. Ell vielä tarkasti että, Topi varmasti oli kuollut.

Minulle sanottiin kokoajan, että älä katso. En tätä uskonut. Halusin nähdä hevoseni vielä viimeisen kerran. Se näytti niin rauhalliselta. Kun näin sen, itku loppui kuin seinään. Se oli ohi, Topin kivut olivat loppuneet.

Topi haudattiin tallinomistajan edesmenneen hevosen Salpan viereen. Vein vielä kynttilän Topin muistolle.

Tuli aika raskaiden päätösten,
saattaa sut huomaan enkelten,
nyt saat juosta seuraten heitä,
ei kipu enää elämääsi peitä,
suru on suuri lohduton,
mut tiedän sun hyvä olla nyt on..

Papas Toby 25.4.2011 - 15.3.2019